Noin kymmenen vuotta sitten olin käymässä ensimmäistä kertaa Norjassa. Kulkuvälineenä oli auto ja pieni asuntovaunu. Ihastuin upeisiin maisemiin ja karuun luontoon. Ajaessani mutkaisia teitä ja noustessani jyrkkiä mäkiä ylös totesin vaimolleni, että tänne haluan tulla vielä joskus moottoripyöräilemään. Siinä vaiheessa minulla ei vielä ollut moottoripyöräilystä juurikaan kokemusta, mutta ajatus, ettei kulkupeli hyydy ylämäkeen, viehätti.

Elämä kuljetti eteenpäin kaikkine kiemuroineen eikä sopivaa tilaisuutta tullut vaikka moottoripyöräkin tuli hankittua. Ensimmäisiin pyöriini ei välttämättä ollut niin hyvää luottamusta, että ulkomaille olisi viitsinyt lähteä. Ostettuani nykyisen kulkupelini tuntui siltä, että tällä pyörällä ehkä uskaltaisi pidemmänkin reissun heittää.

Harrastukseni ydinajatuksena on ollut moottoripyöräillä tavallisen arjen keskellä lähiseudun luonnosta nauttien. Näin ollen pitkät reissut eivät ole olleet erityisesti suunnitelmissa tai keskeisenä osana harrastuksessani.

Aloitin moottoripyöräilyn aika myöhäisellä iällä siihen nähdä, että ajokortti minulla on ollut 16 vuotiaasta asti. Taloudelliset resurssit olivat ehkä isoimpana esteenä, sillä luulin lajia paljon kalliimmaksi harrastukseksi. Toisena haasteena oli ajan löytyminen harrastukselle, tästä kirjoitinkin jo aiemmassa artikkelissa: Mistä aikaa moottoripyöräharrastukselle? Kolmantena oli ajatus, että hommaan moottoripyörän sitten, kun voin lähteä ajalemaan Norjaan ja Keski-Eurooppaan. Onneksi tätä hetkeä odotellessa kuitenkin hoksasin matkaendurot ja tajusin lajin harrastuksen onnistuvan vaikka työmatkalla.

Reissu oli iso elämys ja kaikilta osin hieno matka. Jos kuitenkin unohdetaan siitä kaikki moottoripyöräilyn ulkopuoliset asiat, voin todeta Norjassa käynnin jälkeenkin Keski-Suomen olevan erinomainen paikka endurolla seikkailuun. Tällä tahdon sanoa sitä, ettei tässä lajissa paljostakaan jää paitsi vaikka harrastelisi vain kotikonnuilla. Sorateissä ajettavaa nimittäin riittää muutaman sadan kilometrin säteeltä Jyväskylästä niin paljon, ettei niitä kaikkia koskaan ehdi ajaa läpi. Todettakoon vielä, ettei ole sattumaa, että Jyväskylässä ajetaan rallin MM-osakilpailu. Jämsän eduroradalla olen tavannut Espanjalaisia kuskeja, jotka pitävät paikkaa yhtenä maailman parhaista endurolla ajamiseen.

Miksi sitten lähteä ylipäätään ulkomaille moottoripyörällä? Ideana on yhdistää mieleinen harrastus matkailuun. Etuna on se, että ollaan välittömästi perillä, eikä aikaa tuhlaannu “matkustamiseen”. Tällöin moottoripyörällä ajaminen on se juttu ja siinä samalla näkee sitten uusia paikkoja. En välitä niinkään laivalla malekselimisesta tai lentokoneessa istumisesta.

Valmistautuminen reissuun

Reissun valmistelut alkoivat helmikuun alkupuolella. Aluksi sovittiin reissun pituus päivinä ja teimme karkean reittisuunnitelman. Ajatuksena oli käydä Lofooteilla ja ajaa sinne Ruotsin kautta. Lähtö ja paluupisteenä oli Oulu siten, että reissu alkaisi maanantaiaamuna ja paluu olisi perjantai-iltana. Käytännössä kaikilla oli kuitenkin n. 400km matka taitettavana lähtöpisteeseen, joten reissussa oltaisiin kuusi vuorokautta.

Ensimäinen reittihahmotelma oli, että menemme Norjan puolella Kiirunan kautta ja ajamme Lofoottien eteläpäätyyn Moskenesiin. Täältä siirtysimme takaisin mantereelle lautalla Bodø nimiseen kaupunkiin. Tämän jälkeen tehtäisiin pieni koukkaus etelään Saltstraumenin ja Rognan kautta, jonka jälkeen noustaisiin pohjoiseen kohti Narvikia. Dragan ja Kjøpsvikin välillä olisi lyhyt lauttamatka. Kiirunasta yritettäisin palata Ouluun vähän eri reittiä pitkin kuin tullessa.

Bodø:on menevän lautan aikataulut olivat vähän huononlaiset. Meille sopivin lähtöaika olisi ollut klo. 6 ja matka-aika reilu kolme tuntia. Huonolla kelillä pienet purtilot eivät kuulema ole kovin miellyttäviä matkustaa. Lisäksi kun pääasiallisena ajatuksena oli ajaminen, niin päätimmekin ajaa Lofootit edestakaisin. Lisäksi Kiirunan ja Narvikin välinen tieosuus ei houkuttanut ajaa kahteen kertaa. Se on isoa tietä, eikä vaihtoehtoisia reittejä ole tarjolla. Näin ollen Lofooteilta paluun jälkeen ajatuksena oli lähteä Narvikista etelään ja ajaa Saltstraumenin kautta Ruotsin puolelle Arjeplogiin. Sieltä jatkettaessa Oulua kohti ajettaisiin suoraan itään päin ja matkalla olisi paljon vaihtoehtoisia reittejä ja sorateitä.

Karkean suunnittelun jälkeen alkoi tarkempi reititys. Suomen ja Ruotsin puolella oli ideana mennä mahdollisimman pieniä teitä pitkin, kuitenkin niin, ettei matka kovin paljoa pitenisi. Norjassa oli välttämätöntä suunnitella pistoja pääreitiltä, koska muutoin ajaminen olisi ollut ainoastaa päälystettyä tietä. Hienoa olisi ollut päästä ajamaan myös pienempää polkua maastoon, mutta aika pian selvisi, ettei tämä Norjassa lain puitteissa ollut mahdollista. Siellä kun maastossa moottoriajoneuvolla ajaminen on kiellettyä omilla maillakin (Motor traffic on uncultivated land and in watercourses). Ainoastaan viljellyllä (käytännössä pellolla) alueella voi maanomistajan luvalla ajaa moottoriajoneuvoilla. Pienempien teidän etsimiseen käytimme Ruotsissa kartor.eniro.se palvelua ja Norjassa www.ut.no/kart. UT:sta on saatavissa myös mobiilisovellus.

Pohdimme yhtenä vaihtoehtona majoitukseen telttailua “matkaenduro -hengessä”. Leirintäalueiden mökit (Cabin) olivat kuitenkin sen verran edullisia ja sisälsivät myös mm. mahdollisuuden suihkussa käyntiin, ettei telttailua vakavammin harkittu. Huonon kelin sattuessa märkien ajovarusteiden kanssa olisi myös helpompi toimia mökeissä. Varasimme ensimmäisen yön majoituksen etukäteen, koska saapuisimme paikalle vasta myöhään illalla.

Kuljettajien esittely

KTM Adventure 990 R ohjaimissa oli Janne. A-kortti tuli hommattua heti 16 vuotiaana, mutta ensimmäinen oma pyörä Suzuki DR 800 tuli omistukseen 2012. Sitä ennen kaverien ja tuttujen moottoripyöriä on testattu laidasta laitaan. Ensimmäisellä ajokilla kertyi mittariin 35tkm kolmen vuoden aikana. KTM on ollut käytössä nyt toista vuotta ja soratiet sekä polut ovat tulleet tutuiksi ympäri Suomea. Reissu Norjaan oli tälle vuodelle toinen, joten alue oli jossain määrin jo tuttua.

Heikki ajeli reissussa BMW F 650 GS:llä. Pyörä on hänen ensimmäisensä ja kokemusta tällä on kertynyt moottoripyöräilystä kahden kesän verran. Tähän asti on koluttu lähinnä Suomen sorateitä ja reissu ulkomaille on ensimmäinen. "Pikku Gessu" on hyvä peruspyörä ja sillä onnistuu nyt todistetusti pidempikin reissu. Ajokokemuksen karttuessa näytti reissunpäällä pyöräkuume kuitenkin kasvavan ja nähtäväksi jää kuinka pian seuraavan pykälän matkaenduro ilmestyy "pikku Gessun" tilalle.

Elias sai hyppysiinsä mootoripyöräkortin muutama viikkoa ennen reissua ja samana päivänä tehtiin kaupat Yamaha XT 660 pyörästä. Supermotossa ei ensisijaisesti painoteta reissuominaisuuksia, joten tämä pyörä oli varmaankin reissun "rankin" ajopeli. Tällaisista lähtökohdista ei ihan ketä tahansa uskaltaisi ottaa reissuun mukaan. Tämä herra onkin sitä sitkeämpää sorttia ja reissussa hän olikin aina ensimmäisenä valmiina jatkamaan matkaa. Aiempi crossi-harrastus on toki antanut erinomaiset käsittelytataidot kaksipyöräiselle.

Esko innostui matkaenduroista viime keväänä ja vaihtoikin katupyöränsä Honda XL 700 Transalp:iin. Kesän mittaan soratiekokemusta ehti kertyä rutkasti ja tulipa siinä sivussa koulutettua A-luokan ajokortti uudelle motoristille. Katupyörien lisäksi kokemusta on ehtinyt kertyä useita tunteja endurosta, joka kyllä näkyi isommankin pyörän käsittelyvarmuutena. Reissun aikana oli havaittavissa pyöräkuumeen nousua ja saapa nähdä, joko ensi kesänä hyppysissä on pykälää isompi matkaenduro.

Allekirjoittaneella oli reissussa alla Honda XRV 750 Africa Twin. Suoritin moottoripyöräkortin heti kun se oli mahdollista ja ensimmäiset vuodet ajelin Kawasaki KDX 125 endurolla. Autokortin saatuani moottoripyöräilyssä oli pitkä tauko, kunnes sitten 2012 ostin ensimmäisen isomman pyöräni Suzuki DR 800:en. Välillä kokeilin kevyempääkin pyörää, mutta päädyin kuitenkin legendaariseen Africa Twiniin. Norjassa olen käynyt kerran aikaisemmin, mutta tämä reissu oli esimmäinen ulkomaanmatka moottoripyöräillen.

Lue myös muut blogisarjan kirjoitukset:

Seuraava kirjoitus

 

Tämä on ensimmäinen kirjoitus blogisarjasta, joka kertoo moottoripyörämatkasta Norjaan. Lähetä sähköpostiosoitteesi minulle, mikäli haluat ilmoituksen seuraavista julkaisuista. Osoitteeni on seikkailuendurol.la@gmail.com.