Heräsin puiden lomasta pilkottavan auringon säteisiin. Edellisen illan painajaismaisen sään jälkeen auringonpaiste tuntui erityisen hyvältä. Kello lähenteli kuutta, joten ei olisi mitään kiirettä heräillä vaan unia voisi vielä jatkaa hyvän tovin.

Illalla perille päästyämme huomasimme, että yhdestä pyörästä oli tippunut rekisterikilpi. Sateessa ja pimeässä ajaessa emme sitä vielä olleet huomanneet. Aamun ohjelmassa olikin ensimmäisenä poliisiasemalla vierailu ja rikosilmoituksen teko. Katsastusasemalta ei uutta rekisterikilpeä saa ilman poliisiviranomaisen todistusta rikosilmoituksen teosta. Rekisterinumero menee hakuun ja näin pyritään välttämään kadonneen rekisterikilven väärinkäyttöä.

Porukka hajaantui kukin omille asioilleen ja sovimme tapaavamme Iissä, jolloin lounastaisimme ennen matkan jatkumista.

Pääsimme Iistä liikenteeseen puolenpäivän jälkeen. Aikataulusyistä aluksi oli tiedossa tylsyyttä (lue asfalttitietä) aina Ruotsin puolelle Björkforsiin asti. Iin jälkeen oli reitissä ainoastaan yksi soratien pätkä. Mikäli olisimme halunneet ajaa koko tämän osuuden soratiellä, olisi se tarkoittanut huomattavaa pidennystä päivän matkaan ja perille olisi päästy vasta seuraavan vuorokauden puolella.

Björkforsin jälkeen tie alkoi pikku hiljaa pienentyä ja muuttui lopulta mukavaksi soratieksi. Matkan varrella kohtasimme muutamaan otteeseen poroja, jotka seisoskelivat rauhallisesti tiellä. Ne olivat havaittavissa hyvissä ajoin, joten vaaratilanteita ei päässyt syntymään. Vähitellen tie alkoi taas suureta ja lopulta saavuimme Överkalixiin. Täällä tankkasimme pikaisesti ja jatkoimme matkaa kohti Jockfallin putousta. Tie kulki Kalixjoen vartta pitkin. Olin valinnut vasemmanpuoleisen tien, koska se näytti kartan mukaan olevan pienempi tie.

Matkan edetessä tie tuli peltoaukealle ja laakson pohjassa näkyi joki. Pellon yllä oli erikoinen sateenkaari; massiivinen ja lyhyellä matkaa kaareutuva. Ilmeisesti Ruotsissa sateenkaaretkin ovat erilaisia ;)

Reittisuunnittelua tehdessäni varmistin Google Maps:n katunäkymän avulla, millaisesta tiestä kulloinkin oli kyse. Oikeastaan sattumalta katsoin reittiä juuri Jockfallin kohdalta ja totesin putouksen jo kuvissa näyttävän hienolta. Luonnollisesti paikan päällä nähtynä paikka on vielä vaikuttavampi. Kalixjoki on yksi Euroopan parhaista lohenkalastuspaikoista.

Putouksen vieressä oli ravintola, joten päätimme ruokailla samalla pysähdyksellä, ajatuksella, että seuraavaksi pysähdymme syömään iltapalaa vasta päästyämme Norjan puolelle. Päivän tavoitteenna oli päästä majapaikkaan leirintäalueelle (Narvik Hersletta Camping), joka oli E10 tien päässä Narvikin pohjoispuolella. Olin sopinut, että ilmoitamme tarkemman aikataulun matkan varrelta. Tarkistin navigaattorista matka-ajan ja ilmoitin puhelimitse majapaikkaan saapumisajaksi klo. 22:00 paikallista aikaa. Vastaanotto olisi siihen aikaan mennyt jo kiinni, mutta yrittäjä jousti tilanteessa ja lupasi olla paikalla ko. ajankohtana. Aikataulu oli sen verran tiukka, ettei loppumatkasta voitu juurikaan pysähdellä.

Jockfallista matka jatkui kohti pohjoista. Tie oli aluksi aika isoa. Kalixjoki on sen verran leveä, ettei siitä pääse monestakaan kohtaa yli. Tässä kohtaa reittiin oli vaikea saada sopimaan pienempää tietä ilman pidempää kiertämistä. Tärendön jälkeen pääsimme taas soratielle. Tien alussa oli jonkinlainen varoituskyltti, jota emme täysin ymmärtäneet. Tulkitsemme sen kuitenkin niin, ettei siinä ajamista kielletty, joten jatkoimme matkaa suunnitelman mukaisesti.

Matkan edetessä taivaalle oli kertynyt sadepilviä, kunnes lopulta vettä alkoikin sitten satamaan. Pysähdyimme ja puimme sadevaatteet päälle. Edellisestä päivästä oppineena laitoin kauluksen ja hihat tarkemmin kiinni. Tämä auttoikin ja perille päästyämme sadeasun alla ollut puku oli täysin kuiva.

Sateen lisäksi sää oli viilentynyt aikalailla. Tässä vaiheessa matkanteko alkoi jo hivenen puuduttaa, kun lisäksi tie muuttui päällystetyksi isoksi maantieksi. Olin varautunut alhaisiin lämpötiloihin hyvin, mutta välikerrastot olivat tässä vaiheessa sivulaukussa, joten sieltä ne eivät juuri lämmittäneet. Tässä tilanteessa teinkin seuraavan virheeni reissulla. Ajattelin, että eiköhän tässä näillä varusteilla Norjaan asti selvitä, kun vähän aikataulupaineitakin oli. Jatkossa yritän muistaa varautumisen lisäksi myös käyttää mukaan otettuja varusteita. Reissun myöhemmässä vaiheessa oli mukava ajella kylmälläkin kelillä, kun oli lämpimästi pukeutunut.

Saavuimme Kiirunaan, jossa pysähdyimme tankkaamaan pyörät. Ehtiäksemme kymmeneen mennessä majapaikkaan, meidän oli jatkettava matkaa ilman pidempää taukoa. Kiiruna oli ainoa paikka, josta voisimme hankkia elintarvikkeet ilta- ja aamupalaa varten. Näin ollen päädyimme ratkaisuun, että minä ja Heikki jatkoimme matkaa heti ja muu porukka jäi hoitamaan ruokaostokset.

E10 on aika iso tie. Lämpötila oli laskenut kahdeksaan asteeseen. Pian Kiirunan jälkeen tiellä oli muutamassa kohtaa menossa tietyö ja maansiirtokoneet olivat työn touhussa myöhäisestä ajankohdasta huolimatta. Juuri levitetty murske ei ole mukavimpia alustoja ajettavaksi, mutta toi toki vaihtelua päällystetylle tielle. Norjan rajan lähestyä maisemat alkoivat jylhistyä ja vuoret oli suomipojalle mukavaa katseltavaa, vaikka keli olikin sateinen.

Sateen ropistessa saavuimme leirintäalueelle. Pysähdyimme vastaanoton eteen ja riisuimme kypärät pois päästä. Vastaanoton täti ihmetteli ensimmäiseksi, että meitäkö on vain kaksi? Totesimme, että perästä tulee vielä kolme motoristia lisää. Tämän jälkeen ihmeteltiin sitten sitä, että meitäkö onkin viisi, eikä neljä. Olin varannut majoituksen hyvissä ajoin ja sillä hetkellä reissuun oli lähdössä neljä henkilöä. Myöhemmin tilanne muuttui, mutta en vaivautunut päivittämään varausta, ajattelin vähän säästää majoituskuluissa. Eiköhän yksi (minä) mahdu nukkumaan lattialle. Yritimme tätä selittää, mutta tässä kohtaa paikan omistaja oli tiukkana. Hän sanoi, ettemme mahdu märkien varusteiden kanssa yhteen mökkiin vaan meidän pitää ottaa kaksi, yksi kahden hengen ja toinen kolmen hengen mökki. Tämäpä sopi meille, jos kerran sellaiset mökit olivat vapaana. Hinta tuplaantui, mutta totesimme myöhemmin, että tämä oli hyvä ratkaisu. Mökit (Cabin) olivat niin pieniä, että varusteiden kanssa ei ollut liikaa tilaa kahdessakaan mökissä. Vaihdoimme vielä seteleitä kolikoiksi aamuista suihkua varten ja lähdimme sitten etsimään mökkejämme.

Paikassa oli kaikkien yöpyjien käyttöön tarkoitettu ruokailurakennus. Tilasta löytyi kaikki tarpeelliset keittiökalusteet aina uunia myöten. Pistimme pekonit ja makkarat paistumaan, olihan tuhti iltapala tässä vaiheessa tarpeen. Jälkiruuaksi turkkilaista jugurttia mansikkahillon kanssa.

Ennen yöpuulle menoa katselin terassilta Narvikin kupeessa oleva korkeaa vuorta. Kymmenen vuotta sitten yövyimme vaimoni kanssa tässä samaisessa paikassa. Silloinen haave oli nyt toteutunut, olin Norjassa kaksipyöräisellä. Onnellinen hetki.

Seuraavassa kartassa on päivän aikana kuljettu reitti. Matkaa kertyi yhteensä 677km.

Seuraavalla videolla otteita Ruotsin teiltä.

Tämä on viimeinen kirjoitus blogisarjasta, joka kertoo moottoripyörämatkasta Norjaan elokuun alussa 2016. Sivun lopussa olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi ilmoituksen sähköpostiisi uusista blogin kirjoituksista.