Kevät on saapunut ja vain varjoisista notkelmista voi löytää vielä lunta. Olen juuri hankkinut ensimmäisen täysitehoisen moottoripyöräni ja soratiet kutsuvat. Suuntaan Jyväskylästä Keuruulle ajatuksella, että pyrin välttämään asfalttiteitä ja kiertelen mahdollisimman pieniä sorateitä pitkin. Navigaattoria ei pyörässäni vielä ole, joten painan mieleeni reitin älypuhelimeni kartalta. Risteyksiä on reitillä paljon ja joudun tarkistamaan reittiä kartalta useaan otteeseen. Tiestö muuttuu nopeasti minulle täysin tuntemattomaksi vaikka olenkin alueella jo yli 10 vuotta asunut.

Auringonlaskuun on vielä muutama tunti aikaa ja sää on kirkas. Kelirikkoaika alkaa olemaan ohi ja soratiet ovat hyvässä kunnossa. Osa teistä on juuri lanattu ja pinta on pehmeä. Kokemusta ei ole vielä kertynyt kovin montaa kilometriä, joten ajelen varovasti. Kiirettä ei ole mihinkään, koska olenhan jo oikeastaan perillä luonnon keskellä kevään tuoksuessa ilmassa. Keuruu on oikeastaan vain kiintopiste, ei varsinainen tavoite joka pitäisi ehdottomasti saavuttaa.

Teeriparvi pyrähtää lentoon tien vireisestä männiköstä. Parvi lentää aluksi tiensuuntaisesti, kunnes kaartaa oikealle. Löysään kaasua ja nopeuteni on lähes sama lintujen kanssa. Teeret ovat kenties matkalla iltasoitimelle tai soidinalueen lähipuustoon yöpymään.

Sää, tuoksut, eläinten liikkeet, kaikki nämä ovat aistittavissa voimakkaammin moottoripyörällä ajaessa. Eihän päällä ole suojaavaa metallikuorta, joka heikentäisi tuoksuja tai häiritisi muutoin ympäristön aistimista. Huikea tunne, jota on vaikea pukea sanoiksi. Tunne on monivivahteinen ja sitä on vaikea ymmärtää ilman omaa kokemusta.

Tie kaartuu oikealle ja vastaan tulee jyrkkä mäki. Näkyyvys on kuitenkin hyvä, koska tien vieressä ei ole puustoa. Rinteen puolivälissä istuu tuttu eläin, metsäjänis. Keväällä eläimet ovat runsaasti liikkeellä ja ne ovat tavallista kesympiä.

Lähestyn risteystä, josta lähtee tie vasemmalle. Pysähdyn ja varmistan kartalta, että käännyn oikeaan suuntaan. Tie on jatkuvasti pienentynyt ja nyt ollaan metsäautotiellä, jolla ei luultavasti autot ole vielä tänä keväänä ajaneet. Kiihdytän rauhallisesti ja pykällän suurempaa vaihdetta. Nousen seisomaan tapeille huomatakseni paremmin tiessä olevat routavauriot. Ajan rauhallisesti pintakaasulla. Oikealle kaartuvan mutkan jälkeen joudun pysähtymään, koska tielle on kaatunut puu. Lumi on painanut nuorehkon koivun tien yli ja oksiston suojassa on vielä sulamatonta lunta. Harmittaa, koska nyt joudun kiertämään ison tien kautta. Mielummin ajaisin pientä tietä pitkin.

Samassa tajuan, että onhan minulla muitakin vaihtoehtoja. Käytössänihän on enduro, joskin raskas sellainen. Yli 200kg painava matkaenduro, mutta kuulemani mukaan tällaisella on ajettu aikoinaan legendaarinen Paris-Dakar-rallikin ja vieläpä menestyksekkäästi. Enköhän minä nyt yhden puun saa ohitettua vaikka aloittelija olenkin. Suoraan puun yli ajaminen ei ole mitenkään mahdollista, sillä rikkoisin itseni ja pyöräni. Sen sijaan voin ohittaa puun vasemmalta ojan kautta. Ajan varovasti kytkintä luistattaen ja jalat maassa tepastellen. Onneksi oja on kuiva ja kova, joten puun ohitus onnistuu helposti. Olen innoissani. Tällä pyörällä ei joka esteen takia tarvitsekkaan kääntyä takaisin!

Saavun t-risteykseen. Pysähdyn hetkeksi ja seuraan yli lentävää metsoa. Välillä siivet ovat kaarevassa liitoasennossa, kunnes ne voimakkain siiveniskuin vievät taas lintua eteenpäin. Musta ja iso ukkometso. Edessä on hakkuuaukea, jonka keskelle on jätetty suuria mäntyjä. Ilmeisesti siemenpuiksi. Metso istahtaa männynoksalle ja katselee rauhallisesti ympärilleen. Yksi komeimmista Suomen luonnon eläimistä. Seuraan vielä hetken ja jatkan sitten matkaani.

Reissun jälkeen olen tyytyväinen. Kolme upeaa eläinhavaintoa. Valitsemaani mootoripyöräilylajiin yhdistyy luonnon seuraamiseen tavalla, jota en etukäteen hoksannut ajatella!

Ps.

Kirjoitus perustuu tositapahtumiin ja ajoittuu noin kuuden vuoden taakse, jolloin olin juuri hankkinut ensimmäisen moottoripyöräni. Kokemus oli silloin minulle niin merkitsevä, että halusin aloittaa blogini kirjoittamisen tällä tarinalla.

Kirjoituksillani haluan jakaa kokemustani moottoripyöräilyn aloittamista harkitseville tai äskettäin harrastuksen aloittaneille. Teksteistäni on varmaankin hyötyä myös kokeneemmille kuskeille, mikäli seikkailuenduro on vielä tuntematon tyylilaji.

Voit tilata sähköpostiisi ilmoituksen uusista kirjoituksista syöttämällä sähköpostiosoitteesi sivun alalaidassa olevaan kenttään. “Tilaa”-napin painamisen jälkeen sähköpostiisi lähetetään vielä vahvistusviesti. Vahvista osoitteesi painamalla sähköpostiisi saamaasi linkkiä “Vahvista liittymisesi sähköpostilistallemme napauttamalla tästä”.