Talvimoottoripyöräily ei ole extreame-laji
Aurinko nousee esiin puiden takaa. Taivas on lähes pilvetön ja pakkasta seitsemän astetta. On kevättalven sää, jota voisi luonehtia tavalliseksikin, ja siten erinomainen keli talvimoottoripyöräilyyn. Tulen risteysalueelle ja pysähdyn väistämään oikealta tulevaa autoa. Kuski katsoo minua silmät pyöreinä ja on vähällä pyyhkäistä tien penkkaan, kun unohtaa keskittyä ajamiseen. Seuraan peilistä, että auto selviää eteenpäin ja kaarran sitten vasemmalle jatkaakseni matkaa.
Monella talvimoottoripyöräilijällä on varmaankin vastaavia kokemuksia. Ihmiset ihmettelevät, ihailevat tai pitävät pähkähulluna. Ilmeet ovat joskus varsin kuvauksellisia. Lajia luullaan vaaralliseksi ja mahdottomaksi kylmyyden takia. Paljastan tässä nyt, ehkä jonkun talvikuskin harmiksi, että talvimoottoripyöräily on tavallisen ihmisen hommaa. Ajaminen talvella ei vaadi mitään erityisiä ominaisuuksia tai kykyjä. Turvalliseen ajaamiseen riittää terve järki ja tieto, aivan niin kuin kesälläkin.
Kaikki lähtee liikkeelle olosuhteiden, sään ja ajoalustan tuntemisesta. Miten olosuhteet ja sää vaikuttavat alustan pito-ominaisuuksiin? Renkaat on valittava ajoalustan mukaan ja on ymmärrettävä miten rengas toimii kuloisessakin tilanteessa. Kesäkelilläkin voi käydä huonosti, jos näitä asioita ei ole ajatellut ja ottanut huomioon.
Ajelen talvella erilaisilla sorateille ja poluilla, kuten kesälläkin. Näillä ajoteillä pito-ominaisuudet ovat hyvillä talvirenkailla keskimäärin samanlaiset kuin kesällä. Näin ollen vauhdit ovat suurinpiirtein samoja kuin kesällä. Joissakin olosuhteissa pito on talvella jopa parempi, koska kesällä ohut hiekka antaa periksi, toisin kuin kovaksi tamppaantunut jäinen tie.
Kelien mennessä plussan puolelle tiet pehmenevät ja tällöin pito voi kadota yllättäenkin. Samoin, jos tielle on satanut niin paljon lunta, ettei nasta yllä enää jäiseen tien pintaan.
Kylmyydeltä suojautuminen on puhtaasti pukeutumiskysymys. Aika moni ajelee talvella moottorikelkalla eikä moottoripyöräily ole sen kummoisempaa.
Pakkasten saapuminen on edurolla seikkailijalle mieluinen asia. Tällöin Suomeen valmistuu 32 tuhatta neliökilmetriä uutta ajoympäristöä. Vesistöihin on mukava tutustua jääkannella huristellen ja lähiympäristöstä tulee tutuksi nopeasti täysin uusia alueita. Moni järvi olisi minulle täysin tuntematon ilman moottoripyöräharrastusta. Hienoinpiin paikkoihin on mukava palata kesällä toisenlaisissa olosuhteissa vaikka kanootilla.
Moni luulee, että talvimoottoripyöräily ei onnistu ilman lämmintä autotallia. Kyllä se onnistuu eikä vaadi edes isoja investointeja. Riittää, kun moottoripyörään hankkii suojahupun ja tavallisen auton sisätilalämmittimen. Ennen käynnistystä sisätilalämmitin laitetaan vain puhaltamaan hupun alla lämmintä ilmaa sylinterejä kohti. Tämän jälkeen pyörä surahtaa käyntiin kuin palmun alla.
Millainen moottoripyörä sitten soveltuu talviajeluun? Nyrkkisääntönä voisin sanoa, että jos pyörässäsi on 21 tuumainen eturengas, se luultavasti soveltuu hyvin talviajoon. Toki moni ajaa talvella matkaeduroilla, joissa on 19 tuumainen eturengas. Monen mielestä talvimoottoripyörän pitää olla kevytenduro. Tällainen pyörä on toki paras haasteelliseen maastoon ja auraamattomalla tiellä ajeluun. Kovapintaisilla auratuilla sorateillä mielestäni on kuitenkin parempi ajaa isolla matkaendurolla. Meno on silloin vakaanpaa ja isot tuuliohjaimet vähentävät viiman purevuutta. Sopivin pyörä omaan käyttöön löytyy parhaiten kokeilemalla.
Tämä kirjoitus on julkaistu 16.1. myös Motouutiset.fi-lehdessä