Miten moottoripyöräilijä selviää hengissä liikenteessä?
Onko moottoripyöräily vaarallinen harrastus? Huomaan, että moni ajattelee näin. Väitän kuitenkin, että vaarallisin tässä yhtälössä on ihminen, eikä moottoripyörä. Laji on hyvä esimerkki siitä, miten hölmöilyllä turvallinen harrastus muuttuu vaaralliseksi. Vuoristokiipeily tai ilmailu muuttuisi aika paljon vaarallisemmiksi lajeiksi, jos jätettäisiin turvavarusteiden huoltaminen ja tarkistaminen väliin tai ilmailusäädösten mukaiset lentoonlähtötarkistukset tekemättä. Miksi sitten moottoripyöräilijät unohtavat turvallisuuden?
Tämä on erittäin hyvä kysymys, mutta en lähde nyt tässä kirjoituksessa sitä tarkemmin ruotimaan vaan keskitytään nyt niihin asioihin, joiden avulla harrastuksen turvallisuutta voidaan parantaa.
Tapasin asian tiimoilta moottoripyöräpoliisin. Kukapa muu olisi parempi asiantuntija, kuin lajin työn kautta tunteva viranomainen, joka on yleensä paikalla, kun jotain ikävää liikenteessä tapahtuu.
Vilppu oli työskennellyt poliisina 8 vuotta, kun hakeutui moottoripyöräpoliisikoulutukseen. Nyt hän on toiminut moottoripyöräpoliisina 12 vuotta. Kilometrejä kertyy vuosittain n. 7000 ja kesäpäivinä työvuoron ajosta saattaa jopa puolet olla hälytysajoa. 12 tunnin työvuoroja mahtuu kesään moottoripyörällä 40-50 kappaletta.
Moottoripyöräpoliisin monipuolinen peruskurssi kestää seitsemän viikkoa ja se jakaantuu kahdelle kesälle. Erilaisilla maastoradoilla harjoitellaan Yamaha TT-R 250 enduroilla. Honda CB 500 pyörät on käytössä taitoajoharjoitteissa, joissa käytetään niin asfaltti- kuin maastoratojakin; harjoitellaan pyörän hallintaa, kaasun ja kytkimen käyttöä hidasajosta pehmeään hiekka-ajoon. Tehokkaampia pyöriä, kuten Yamahan eri FZ malleja käytetään asfaltilla tapahtuvassa rata-ajossa sekä jarrutus- tai väistöharjoituksissa. Kaiken tämän lisäksi vanhojen virkapyörien kanssa harjoitellaan lähiseudun teillä poliisin tehtävään liittyvää taktista toimintaa. Lisäksi koulutus sisältää runsaasti moottoripyöriin ja lainsäädäntöön liittyviä oppitunteja. Moottoripyöräpoliisien koulutus tapahtuu Räyskälän lentokentällä Lopella.
Vuonna 2018 menehtyi moottoripyörillä tapahtuneissa liikenneonnettomuuksissa 33 ihmistä. Määrä on keskimääräistä korkeampi. Keskeisiä korostuneita tekijöitä olivat yli 50-vuotiaille sattuneet onnettomuudet ja ulosajot. Kaksipyöräisillä ajoneuvoilla tapahtuneista kuolemaan johtaneista onnettomuuksista karkeasti arvioituna noin 20% on sellaisia, joihin kuljettaja ei ole syyllinen tai joihin muutoin omalla toiminnalla ei olisi voinut vaikuttaa. Tyypillisimpinä yhteentörmäykset hirvieläinten kanssa. Jopa 80% onnettomuuksista on sellaisia, joihin kuljettaja olisi omalla toiminnallaan voinut vaikuttaa tai on suoranaisesti aiheuttanut itse onnettomuuden. 80% onnettomuuksista on siis täysin turhia ja hölmöilyn aiheuttamia, kuten päihteistä tai ajokäyttäytymisestä johtuvia. Vähensit juuri 80% riskistäsi, kun et lähde ajamaan päihtyneenä, noudatat liikennesääntöjä, ennakoit muuta liikennettä etkä aja ylinopeutta. Uskoakseni kaikki tämän kirjoituksen lukijat kuuluvat tähän 20% potentiaaliseen riskitasoon, joten tässä jutussa keskityn siihen, kuinka vielä tätäkin lukua saadaan pienemmäksi.
Kolme tärkeintä turvallisuutta parantavaa seikkaa
Kysyin Vilpulta, mitkä ovat hänen työkokemuksensa perusteella kolme tärkeintä asiaa, joilla moottoripyöräilijä voisi välttää joutumista onnettomuuksiin.
I Ennakointi. Moottoripyörä on jo kokonsa (kapeuden) vuoksi huomattavasti hankalampi autoilijoiden huomata. Seuraa tarkasti muuta liikennettä. Ennakoi mahdolliset kaistanvaihdot, vastaan tulevat ja kääntymässä olevat autot sekä risteyksissä sivuilta tulevat jne. Huomaa, että liikenteessä on monenlaista kuljettajaa ja kontaktitilanteessa jäät aina toiseksi, riippumatta siitä oletko liikennesääntöjen mukaan oikeassa vai väärässä. Varaudu siihen, että myös muut kuljettajat voivat tehdä virheitä. Kuvittele itsesi näkymättömäksi. Kääntele päätäsi ympäristöä tarkkaillen ja visioi mahdollisia vaaroja liikennenäkymässäsi. Tällöin voit välttää paremmin onnettomuuksia, vaikka muut tien käyttäjät eivät huomaisikaan sinua.
II Varo kolmion takaa tulevaa liikennettä ja kääntymässä olevia. Vuosikymmen sitten olin perheen kanssa autolla liikenteessä ja tulin Jyväskylässä keskussairaalan suunnasta Keuruulle menevälle tielle (18). Risteyksessä oli pysähtyneenä auto jarruvalot päällä ja auton oikealla puolella tiellä oli moottoripyöräilijä pötköttämässä. Saavuimme ensimmäisenä paikalle, kun oli juuri tapahtunut tyypillinen moottoripyöräonnettomuus. Auton kuljettajana toimi vanhus. Keuruun suunnasta paistoi aurinko. Kuljettaja ei vain yksinkertaisesti ollut havainnut vasemmalta tulevaa moottoripyörää. Paikassa oli 80km/h rajoitus ja onneksi moottoripyöräilijä oli osannut varoa tilannetta ja siten vauhtia oli risteysalueelle tultaessa rajoitusta vähemmän ja kädellä oli jarrulta vedetty ns. tyhjät pois. Moottoripyöräilijän kertoman mukaan autoilija pysähtyi risteykseen, katsoi Keuruun suuntaan ja näytti siltä, että huomasi moottoripyörän. Kuitenkin yht’äkkiä auto ajoi moottoripyörän eteen. Moottoripyöräilijä ehti hetken aikaa jarruttaa, mutta osui custom-mallisella pyörällään auton etuosaan. Vauhtia oli kuitenkin vielä sen verran jäljellä, että kuljettaja lensi konepellin yli tielle. Ensitietojen mukaan ei kuitenkaan pahemmin käynyt, mutta hätäkeskuksen ja paikalle sattuvien asiantuntijoiden ohjeiden mukaan varoimme kuitenkin kuljettajan tarpeetonta siirtelyä. Ilman varautumista tilanteessa olisi käynyt todennäköisesti paljon huonommin. Tapahtuman opetuksena oli se, että moottoripyöräilijä luuli kuljettajan huomanneen hänet. Kyseessä oli kuitenkin normaali tarkistus, ettei vasemmalta tule ketään ja ilmeisesti huono näkö yhdistettynä auringon häikäisyyn moottoripyöräilijä jäi täysin huomaamatta. Moottoripyörä on myös voinut jäädä auton ikkunapilarin katveeseen, jolloin autoilijalla ei ole ollut edes mahdollista huomata moottoripyöräilijää. Kun seuraavan kerran moottoripyöräilet, laske kuinka useasti tällaisia tilanteita ajoreissusi aikana tulee vastaan. Pohdi myös sitä, kuinka paljon se häiritsee tai hidastaa sinun matkantekoa, jos hetkellisesti pudotat näissä kohdissa nopeuttasi vaikka 20km/h? Soratieajossa olen huomannut, että tällaiset tilanteet ovat aika harvassa. Voi olla, että päivän aikana niitä tulee vastaan vain muutama. Hetkellinen vauhdin pudotus on pieni vaiva, mutta todennäköisyys joutua onnettomuuteen putoaa huomattavasti!
III Jarrutus. Hyvin todennäköisesti osaat jarruttaa moottoripyörällä hyvin. Hyvin myös, jos vähän laitettaisiin sinua jarrutustestiin. Mutta miksi onnettomuustilanteissa tulee usein vastaan tilanne, että moottoripyöräilijä on käyttänyt takajarrua ja takarengas on mennyt lukkoon? Onko niin, että totutat huomaamattasi itsesi vääränlaiseen jarrutustapaan. Käytät tavallisissa rauhallisissa jarrutustilanteissa vain takajarrua. Se on helppoa ja siihen olemme jo polkupyörällä ajaessa tottuneet. Yllättävässä tilanteessa pelkän takajarrun käytössä on kaksi ongelmaa; pelkällä takajarrulla tehokkaasti jarrutettaessa, jarrutusteho on vain 10% pyöräsi jarrutustehosta. Lisäksi kovassa vauhdissa takajarrun lukkojarrutus aiheuttaa usein kaatumisen. Ratkaisu ongelmaan on se, että jarrutat kaikissa tilanteissa oikeaoppisesti. Tällöin tekniikka juurtuu sinulla vaistonvaraiseksi toiminnaksi, etkä yllättävässä tilanteessa toimi tehottoman rutiinin mukaan. Tehokasta jarrutusta on hyvä harjoitella myös erikseen ja säännöllisesti. Se saattaa jopa pelastaa henkesi. Huomioitavaa on myös se, että edellä olleet etujarrun käyttöä koskevat ohjeet liittyvät pitävälle asfalttipinnalle. Jottei asia olisi liian helppo, irtosoralla tehokas jarrutus tapahtuu tietenkin takarenkaalla, jota avustetaan eturenkaan jarrulla olosuhteen mukaan.
Edellä mainittuja asioita tärkeämpiäkin toki löytyy, esimerkiksi kypärän käyttö. Tavoitteenani on kuitenkin tiedon avulla parantaa liikenneturvallisuutta entisestään ja siksi tässä yhteydessä nostan edellä mainitut asiat esiin, joihin kannattaa kiinnittää huomiota. Tilastot ja poliisin käytännön kokemus ovat osoittaneet, että näihin seikkoihin kannattaa kiinnittää huomiota.
Kirjoitusta pohtiessani kyselin Seikkailuendurol.la facebook sivustolla harrastajien ajatuksia samaan kysymykseen. Ilokseni huomasin, että kurapyöräilijät ovat varsin valveutunutta porukkaa. Seuraavassa muutama kommentti poimittuna:
- “Oma asenne”
- “Muun liikenteen huomioiminen, ennakoiva ajo”
- “Varusteet”
- “Aja kuin olisit näkymätön”
- “Kunnolliset renkaat soratiellä”
- “Tilannenopeudet, muiden huomioiminen”
- “Ajotaito, pyöränhallinta”
- “Oleta että kaikki liikenteessä ovat sokeita, kuuroja, itsetuhoisia idiootteja, eli katso eteen, taakse, sivulle ja seuraa liikennettä sekä tien pintaa pitkälle!”
- “Vainoharhaisuus, pessimismi, omien taitojen vähättely.”
- “Pyörän ominaisuuksien tunteminen.”
Moottoripyöräpoliiseille järjestetään joka kevät ennen ajokauden alkua pakollinen kaksipäiväinen nk. lämmittelykurssi, jossa kerrataan ajotekniikkaa ja palautellaan mieliin lajiin liittyvät erityispiirteet sekä ajetaan harjoitteita eri pinnoilla ja kalustolla. Kurssitus kertauksineen on ilmeisen toimivat kokonaisuus, sillä 50 vuoteen ei moottoripyöräpoliiseille ole sattunut yhtään kuolemaan johtanutta onnettomuutta. Olisiko harrastajienkin tarpeen kerrata asioita ajokauden alussa?
KTM matkaenduro poliisin mottoripyöränä
Olin positiivisesti yllättynyt, että Jyväskylässä poliisilla on käytössä palveluspyöränä KTM 1190 Adventure. Se kuvastaa mallin monipuolisuutta, kun pyörä on hyväksytty poliisinkin käyttöön. Poliisin ajoista 95% on kuitenkin katuajoa ja ominaisuuksia täytyy löytyä kovavauhtiseen hälytysajoonkin. Olinkin utelias kuulemaan, millaisia kokemuksia pyörästä oli kenttätyötä tekevällä. Ajoasento on pysty ja se on normaalissa ajossa hyvä. Tässä asennossa jaksaa ajaa pitkäänkin ja se on etuna moneen aiempaan käytössä olleeseen katumalliseen pyörään verrattuna. Pyörän korkeus auttaa myös tekemään paremmin havaintoja pyörän päältä. Vastaavasti korkeus ja pitkät joustovarat tekevät kovassa kaarreajossa pyörästä hieman epävakaamman ja n. 190km/h nopeuden ylittyessä pyörässä on ilmennyt ns. “voblausta”. Lisäksi voimakkaissa jarrutuksissa korkea etupää niiaa paljon. Tehot riittävät hyvin tähän käyttötarkoitukseen ja tehojen puolesta pyörällä voisi ajaa kovempaakin. Alustassa ja moottorissa oleva automatiikka on toiminut hyvin ja sitä on ollut helppo käyttää sään tai ajoalustan olosuhdemuutosten mukaan. Isoin ongelma pyörän käytettävyydessä on ollut sen korkeudessa, jonka vuoksi pyörän päältä poistuminen on ollut vaikeaa ja hidasta nopeissa työtilanteissa. Tämä on työturvallisuuden kannalta hieman ongelmallista. Enpä ole hoksannut ajatella korkeutta etukäteen ongelmalliseksi matkaendurossa poliisin käytössä. Kuulostaa loogiselta ja toisaalta ratkaisemattomalta asialta, sillä hyvä maavarahan on meidän harrasteajoissa välttämätön. Nopeuteen liittyvistä ongelmista ei taas siviiliajossa Suomen teillä ole haittaa. Olisi mielenkiintoista tietää, miten hyvin uusin KTM Super Adventure toimisi kovassa vauhdissa. Oletettavasti semiautomaattinen jousitus kovaan ajoon säädettynä toimisi paremmin hälytystehtävissä.
Poliisin moottoripyörästä löytyy monipuolinen varustelu. Tutkalla pystyy katsomaan nopeuksia sekä eteen että taakse. Tutka pystyy erikseen kertomaan nopeimman ajoneuvon nopeuden halutusta suunnasta. Lisäksi löytyy hallintalaitteet videokameralle, radiolle ja toki myös perinteinen navigaattori.