Noin kymmenen vuotta sitten olin käymässä ensimmäistä kertaa Norjassa. Kulkuvälineenä oli auto ja pieni asuntovaunu. Ihastuin upeisiin maisemiin ja karuun luontoon. Ajaessani mutkaisia teitä ja noustessani jyrkkiä mäkiä ylös totesin vaimolleni, että tänne haluan tulla vielä joskus moottoripyöräilemään. Siinä vaiheessa minulla ei vielä ollut moottoripyöräilystä juurikaan kokemusta, mutta ajatus, ettei kulkupeli hyydy ylämäkeen, viehätti.

Elämä kuljetti eteenpäin kaikkine kiemuroineen eikä sopivaa tilaisuutta tullut vaikka moottoripyöräkin tuli hankittua. Ensimmäisiin pyöriini ei välttämättä ollut niin hyvää luottamusta, että ulkomaille olisi viitsinyt lähteä. Ostettuani nykyisen kulkupelini tuntui siltä, että tällä pyörällä ehkä uskaltaisi pidemmänkin reissun heittää.

Harrastukseni ydinajatuksena on ollut moottoripyöräillä tavallisen arjen keskellä lähiseudun luonnosta nauttien. Näin ollen pitkät reissut eivät ole olleet erityisesti suunnitelmissa tai keskeisenä osana harrastuksessani.

Aloitin moottoripyöräilyn aika myöhäisellä iällä siihen nähdä, että ajokortti minulla on ollut 16 vuotiaasta asti. Taloudelliset resurssit olivat ehkä isoimpana esteenä, sillä luulin lajia paljon kalliimmaksi harrastukseksi. Toisena haasteena oli ajan löytyminen harrastukselle, tästä kirjoitinkin jo aiemmassa artikkelissa: Mistä aikaa moottoripyöräharrastukselle? Kolmantena oli ajatus, että hommaan moottoripyörän sitten, kun voin lähteä ajalemaan Norjaan ja Keski-Eurooppaan. Onneksi tätä hetkeä odotellessa kuitenkin hoksasin matkaendurot ja tajusin lajin harrastuksen onnistuvan vaikka työmatkalla.

Reissu oli iso elämys ja kaikilta osin hieno matka. Jos kuitenkin unohdetaan siitä kaikki moottoripyöräilyn ulkopuoliset asiat, voin todeta Norjassa käynnin jälkeenkin Keski-Suomen olevan erinomainen paikka endurolla seikkailuun. Tällä tahdon sanoa sitä, ettei tässä lajissa paljostakaan jää paitsi vaikka harrastelisi vain kotikonnuilla. Sorateissä ajettavaa nimittäin riittää muutaman sadan kilometrin säteeltä Jyväskylästä niin paljon, ettei niitä kaikkia koskaan ehdi ajaa läpi. Todettakoon vielä, ettei ole sattumaa, että Jyväskylässä ajetaan rallin MM-osakilpailu. Jämsän eduroradalla olen tavannut Espanjalaisia kuskeja, jotka pitävät paikkaa yhtenä maailman parhaista endurolla ajamiseen.

Miksi sitten lähteä ylipäätään ulkomaille moottoripyörällä? Ideana on yhdistää mieleinen harrastus matkailuun. Etuna on se, että ollaan välittömästi perillä, eikä aikaa tuhlaannu “matkustamiseen”. Tällöin moottoripyörällä ajaminen on se juttu ja siinä samalla näkee sitten uusia paikkoja. En välitä niinkään laivalla malekselimisesta tai lentokoneessa istumisesta.

Valmistautuminen reissuun

Reissun valmistelut alkoivat helmikuun alkupuolella. Aluksi sovittiin reissun pituus päivinä ja teimme karkean reittisuunnitelman. Ajatuksena oli käydä Lofooteilla ja ajaa sinne Ruotsin kautta. Lähtö ja paluupisteenä oli Oulu siten, että reissu alkaisi maanantaiaamuna ja paluu olisi perjantai-iltana. Käytännössä kaikilla oli kuitenkin n. 400km matka taitettavana lähtöpisteeseen, joten reissussa oltaisiin kuusi vuorokautta.

Ensimäinen reittihahmotelma oli, että menemme Norjan puolella Kiirunan kautta ja ajamme Lofoottien eteläpäätyyn Moskenesiin. Täältä siirtysimme takaisin mantereelle lautalla Bodø nimiseen kaupunkiin. Tämän jälkeen tehtäisiin pieni koukkaus etelään Saltstraumenin ja Rognan kautta, jonka jälkeen noustaisiin pohjoiseen kohti Narvikia. Dragan ja Kjøpsvikin välillä olisi lyhyt lauttamatka. Kiirunasta yritettäisin palata Ouluun vähän eri reittiä pitkin kuin tullessa.

Bodø:on menevän lautan aikataulut olivat vähän huononlaiset. Meille sopivin lähtöaika olisi ollut klo. 6 ja matka-aika reilu kolme tuntia. Huonolla kelillä pienet purtilot eivät kuulema ole kovin miellyttäviä matkustaa. Lisäksi kun pääasiallisena ajatuksena oli ajaminen, niin päätimmekin ajaa Lofootit edestakaisin. Lisäksi Kiirunan ja Narvikin välinen tieosuus ei houkuttanut ajaa kahteen kertaa. Se on isoa tietä, eikä vaihtoehtoisia reittejä ole tarjolla. Näin ollen Lofooteilta paluun jälkeen ajatuksena oli lähteä Narvikista etelään ja ajaa Saltstraumenin kautta Ruotsin puolelle Arjeplogiin. Sieltä jatkettaessa Oulua kohti ajettaisiin suoraan itään päin ja matkalla olisi paljon vaihtoehtoisia reittejä ja sorateitä.

Karkean suunnittelun jälkeen alkoi tarkempi reititys. Suomen ja Ruotsin puolella oli ideana mennä mahdollisimman pieniä teitä pitkin, kuitenkin niin, ettei matka kovin paljoa pitenisi. Norjassa oli välttämätöntä suunnitella pistoja pääreitiltä, koska muutoin ajaminen olisi ollut ainoastaa päälystettyä tietä. Hienoa olisi ollut päästä ajamaan myös pienempää polkua maastoon, mutta aika pian selvisi, ettei tämä Norjassa lain puitteissa ollut mahdollista. Siellä kun maastossa moottoriajoneuvolla ajaminen on kiellettyä omilla maillakin (Motor traffic on uncultivated land and in watercourses). Ainoastaan viljellyllä (käytännössä pellolla) alueella voi maanomistajan luvalla ajaa moottoriajoneuvoilla. Pienempien teidän etsimiseen käytimme Ruotsissa kartor.eniro.se palvelua ja Norjassa www.ut.no/kart. UT:sta on saatavissa myös mobiilisovellus.

Pohdimme yhtenä vaihtoehtona majoitukseen telttailua “matkaenduro -hengessä”. Leirintäalueiden mökit (Cabin) olivat kuitenkin sen verran edullisia ja sisälsivät myös mm. mahdollisuuden suihkussa käyntiin, ettei telttailua vakavammin harkittu. Huonon kelin sattuessa märkien ajovarusteiden kanssa olisi myös helpompi toimia mökeissä. Varasimme ensimmäisen yön majoituksen etukäteen, koska saapuisimme paikalle vasta myöhään illalla.

Kuljettajien esittely