Norjaa pidetään kalliina turistikohteena. On totta, että palkkataso ja vastaavasti elinkustannukset ovat siellä selvästi Suomea korkeammat. Tästä vedetään mielestäni väärä johtopäätös, että maa olisi erityisen kallis matkustamiseen. Matkailuelinkeino tarjoaa palvelujaan pääasiassa ulkomaalaisille, joten heidän on huomioitava turistien maksuvalmius. Esimerkiksi yöpymiseen löytyy leirintäalueilta pieniä mökkejä (Cabins/Hytter), jotka ovat yhtä edullisia kuin Suomessa. Edellinen yö maksoi meille n. 10 euroa henkilöltä. Mökissä yöpyjien käytössä on yhteinen keittiö, josta löytyy keittolevy, uuni, astiastot jne. Lisäksi käytettävissä on suihku. Norjalaisena erikoisuutena suihkun lämmin vesi toimii kolikoilla. Leirintäalueiden käyttäjien kannattaa varata Norjan kolikoita tätä käyttötarkoitusta varten.

Lähdimme liikkeelle puoli yhdentoista jälkeen. Edessä oli paluu Narvikiin isoa tietä ajaen. Alkumatkasta hieman ripotteli vettä, mutta pääsimme ajamaan poutasäässä aina Tjeldsundbruan sillalle asti. Pilvet kertoivat selvää kieltä tulevasta sateesta, joten pysähdyimme pukemaan sadevarusteet päälle.

Iltapäivä oli jo pitkällä kun saavuimme Narvikiin. Pysähdyimme syömään Peppes pizzeriassa. Syödessämme sattui hauska yhteensattuma; Meillä oli tarjoilijana nuori herrasmies, jonka äiti oli Lappeenrannasta kotoisin oleva Suomalainen. Hän oli lapsuudessaan asunut Turussa viiden vuoden ajan. Pääsimmepä siten tällä kertaa puhumaan suomea.

Matkaendurokuskien näkökulmasta pari viimeistä päivää olivat olleet turhan asfaltti voittoisia. Siten olikin mukava seuraavaksi suunnata kohti vuoristoa, jossa ennakkotietojen mukaan pitäisi löytyä soratietä.

Lähdimme Narvikista E6 tietä etelän suuntaan. Trong-Skjomen vuonon kohdalta käännyimme vasemmalle Skjomenveien tielle. Vuonon reunassa oleva tie oli mukavan pieni ja mutkia riitti. Elvegårdista jatkoimme vielä eteenpäin reilun kymmenen kilometrin verran. Saavuimme vuoriston juurelle, josta kartan mukaan tie lähti nopeasti nousemaan ja oli ns. serpentiinitietä. Tämän tien päässä ja varrella ei karttatietojen mukaan ollut lainkaan asutusta. Tie oli ilmeisesti vesivoimalaitoksen huoltotie. Olinkin vähän hämmästynyt, kun soratien sijaan meitä odottikin upouusi asfaltti. Tässä yhteydessä tuli mieleen Obelixin sanat: “Hulluja nuo room(norj)alaiset!”. Rahaa teiden rakentamiseen ilmeisesti löytyy helposti, koska mitättömällä käyttöasteella oleva huoltotiekin päällystetään asfaltilla.

Sää oli sateinen ja sumuinen, joten maisemat jäivät näkemättä nousua tehdessä. Näin ollen pystyi keskittymään täysin ajamiseen ja ensimmäisen kerran tämän pyörän kanssa tuntui, että ei haittaisi, jos pyörässä olisi enemmänkin voimaa. Pito oli asfaltilla luonnollisesti hyvä, mutta mutkat oli ajettava turvallisesti. Suoralla saikin vääntää nupin kaakkoon, koska nousu oli jyrkkä.

600 metrin korkeudessa tie muuttui soratieksi. Nousua jatkui aina 900 metriin asti, jolloin sade lakkasi ja sumu väistyi, koska olimme tulleet pilvien yläpuolelle. Aurinkoa ei kuitenkaan näkynyt, sillä ylempänä oli toinen pilvikerros. Luonto oli karua. Hyväkuntoinen soratie mutkitteli kallioisessa ja puuttomassa maisemassa. Kaikessa karuudessaan maisema oli kaunis. Millainen näkymä olisikaan, jos taivas olisi pilvetön?

Tämä oli yksi reissumme kohokohdista. Kuvailimme ja ajelimme kaikessa rauhassa. Harmi, että pilvinen sää sattui tähän ajankohtaan. Toisaalta vuoristosta pystyi nauttimaan näissäkin olosuhteissa. Pitkissä asfalttisiirtymissä sade olisi tympäissyt vielä enemmän. Siten toisaalta oli hyvä, että Lofootit saatiin ajaa pääasiassa poutasäässä.

Vuoristosta ei päässyt ajamaan läpi vaan meidän täytyi palata E6 tiellä sama reittiä, kun tulimmekin. Paikka oli kyllä näkemisen arvoinen, joten edestakaisin ajaminen ei harmittanut.

Ilta oli jo pitkällä ja suuntasimme matkan kohti Kjøpsvikiä, jonne oli matkaa reilu 100km. Seuraavan yön pääsimme viettämään Suomalaisen tuttavan luona.

Seuraavassa kartassa on päivän aikana kuljettu reitti. Matkaa kertyi yhteensä 448km.

 
Lue myös muut blogisarjan kirjoitukset:

Edellinen kirjoitus

 

Tämä on viides kirjoitus blogisarjasta, joka kertoo moottoripyörämatkasta Norjaan elokuun alussa 2016. Lähetä sähköpostiosoitteesi minulle, mikäli haluat ilmoituksen seuraavista julkaisuista. Osoitteeni on seikkailuendurol.la@gmail.com.